Katselin eilen ensimmäisiä valokuviani kiinteistönvälittäjänä. Nuo kymmenen vuotta vanhat kuvat otti Aurinkorannikon silloisen suurimman ja kauneimman kiinteistönvälitysfirman huippukuvaaja. Seison kuvissa sinisessä raitapuvussa, solmio rennosti avattuna – aivan kuin olisin astunut suoraan viime vuosituhannen El Corte Inglésin kuvastoon.
Tänä päivänä tällaisia välittäjiä näkee katukuvassa harvemmin. Ammattiylpeydellä varustettujen kiinteistönvälittäjien pukujen alta saattaa pilkottaa simppeli T-paita, jossa on iso O-aukko. V-aukot ovat jo menneen talven lumia. Niitä löytää enää Dunnes Storen alennuslaatikoista. Itse olen pukeutunut pukuun viimeksi hautajaisissa – ja kerran hieman liioitellussa TV-kuvauksessa, jossa nähtiin ehkä jopa liikaa kiinteistönvälittäjää.
Farkut ovat valloittaneet sydämeni. Ne ovat mukautuvia, rentoja ja silti tyylikkäitä. Klassinen, farkun sininen on maaginen värimagneetti, joka sopii mihin tahansa asusteeseen. Tämän salaisuuden ovat oivaltaneet lähes kaikki kollegani – minä mukaan lukien.
Espanjan alkuvuosinani rakastin tiettyä italialaista kenkämallia. Se oli kova, paksupohjainen ja suippokärkinen pukukenkä – klassinen full brogue, joka raikui kaduilla ja ilmoitti, että "kiinteistönvälittäjä tulee". Asiakkaani ja naapurini kuulivat minut varmasti jo kilometrin päästä ja tiesivät tarkalleen, kuka oli tulossa kulman takaa.
1980-luvulla amerikkalaiset tajusivat tennareiden voiman business-pukeutumisessa. En olisi silloin uskonut, että tuo hullulta kuulostanut villitys olisi lähes 50 vuotta myöhemmin arkipäivää myös täällä vanhalla mantereella. Tennarit ja lenkkarit ovat nyt lähes jokaisen työuniformuissa. Myös uuden muoti-ikonimme, Alex – presidenttimme!
Maailma muuttuu. Eniten ihmettelen, kuinka legendaariset Marbellan korkkarivälittäjädaamit ovat vaihtaneet työasunsa padel-kenttämuodin uusimpiin luomuksiin. Onko siinä mitään järkeä? Ehkä ei. Näyttääkö se hassulta? Kyllä!
ความคิดเห็น